Reissublogi

Synttäreiden jälkeinen päivä kului jokaisella omissa touhuissa. Fabio lähti aamukävelylle ja jatkoi vauhtiin päästyään telkkarista tutulle Pawn Shopille asti. Hotellimme sijaitsi Strat(ospehere)n läheisyydessä, joka on oikeastaan Las Vegas Stripin viimeinen kasino. Tästä eteenpäin alkaa lähiö-ghetto, jossa vastaan tuli jos jonkinlaista suhaajaa. Panttilainaamolla ei ollut paikalla omistajia, mutta myynnissä toki oli kaikenmoista mielenkiintoista. Samaan aikaan muutama sankari pyöri ostoskeskuksessa ja loput lämmittelivät uima-altaalla. Päivän mittaa, koko porukka kokoontui jälleen hotellille ja lähdimme juhlaillalliselle Pampas-ravintolaan.

Pampas on todellinen lihanystävän paratiisi. Tarjoilijat kantavat vartaissa lihaa pöytään ja söimme luonnollisesti kaikkea mitä eteen tuotiin: nautaa eri muodoissa, kanaa parilla eri tavalla, lammasta, possua…

Monella saattoi olla mielessä, että loppuilta vietettäisiin hotellilla, mutta Pampaksen viereisen baarin 10$/3 drinkkiä tarjous oli liikaa porukalle ja vauhti saatiin nopeasti päälle. Olimme saaneet viestiä kännykkään, että meille olisi jälleen sisäänpääsy hoidossa Hakkasan nimiseen baariin, joka on Vegasin ykkösmestoja. Pakkohan paikka oli käydä toteamassa ja vaikka 27$ hintaiset Redbull-vodkat hieman kummastuttivatkin niin viihdyimme silti yllättävän pitkään Hakkasanissa. Totuuden nimessä täytyy jälleen todeta, että musiikki baareissa on jäätävän kovalla ja istumapaikkoja ei ole kuin vessanpöntöllä. Juomat tiskillä ovat niin kalliita, että jonottaa ei tarvitse. Jos maksimaalisen ilon haluaisi ottaa irti niin paras olisi ostaa 1500$ loossi, johon saa jonkinmoisen pullon juomista ja saa istua halutessaan. Mäkkärin kautta painelimme takaisin hotellille.

Lähtöpäivästä ei kummemmin ole kerrottavaa. Nukuimme ehkä hieman tavallista pidempään ja kukin lähti pyörimään jonnekin. Viimeisten tuliais- ja vaateostosten jälkeen chillailtiin altaalla ja pelailtiin korista. Klo 22 illalla lähdimme lentokentälle. Lento oli reilun tunnin myöhässä ja se lähti vasta n. 01.40.

Saavuttuamme Chicagoon muutama ryhmämme kermaperse lähti hotelliin nukkumaan ja todelliset taistelijat lähtivät päiväksi lentokentän viereiseen ostoskeskukseen. Lento Chicagosta lähti jälleen myöhässä.

Ja koska lähdimme myöhässä niin saavuimme myös Amsterdamiin myöhässä, ja kun internet jälleen saavutti puhelimemme saimme kuulla, että meidät oli tiputettu pois KLM:n lennolta Helsinkiin. Jouduimme odottamaan kolme tuntia seuraavaa lentoa Helsinkiin. Korvaukseksi saimme 10€:n arvoiset kupongit, jolla sai maksettua n. puolet lentokentän aamiaisesta. Saavuimme Helsinkiin n. 2,5 tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin, joten korvauksia myöhästymisestä ei liene tulossa. Väsymys oli kohtalaisen kova sunnuntaina, kun edellisen kerran oli nukkunut torstain ja perjantain välisenä yönä, mutta allekirjoittanut katsoi silti klo 21 alkavat Formulat… niin paljon ei voi väsyttää. 🙂

Aamuherätys oli aikainen ja seiskan jälkeen hyppäsimme Dodge Grand Caravaniimme ja suuntasimme länteen. Matka sujui leppoisasti Sukasen kantaessa vastuun ohjastamisesta. Ostimme liput kanjonille matkan varrelta löytyneeltä huoltoasemalta (51$/kpl), koska säästimme kuulemma 4$ lipulta, kun emme jättäneet lipunostoa portille.

Grand Canyon Westin katselupaikat sijaitsevat kiemuraisen tien päässä lentokentän vieressä. Koska olimme ajoissa liikkeellä, ei paikassa ollut vielä ruuhkaa. Auto jätettiin parkkipaikalle, jonka jälkeen käveltiin pääsylippua vilauttaen bussiin joka kiertää kolme eri paikkaa. Ensimmäinen pysähdys oli jonkinlainen wannabe intiaanikylä, joka sai Visulahden vahakabinetinkin näyttämään kutsuvalta. Jätimme tämän pysähdyksen väliin ja jatkoimme suoraan ensimmäiselle katselupaikalle, jonka nimi oli Eagle point. Nimi tulee kalliossa olevasta kotkamuodostelmasta. Tältä paikalta sai jonkinmoisen käsityksen kanjonista, mutta toinen pysähdyspaikka Guano point oli todella hieno. Kuviin on turha koittaa vangita miltä Grand Canyon todella näyttää, joten kannattaa poiketa itse toteamassa. Kun olimme taivastelleet tarpeeksi palasimme autolle ja lähdimme ajamaan takaisin Vegasiin.

Grand Canyonin lähistöllä sijaitsevat kylät ovat suomalaisella mittapuulla todella köyhän oloisia hökkelikyliä. Porukka asuu vanerista kyhätyissä mökeissä ja hieman isommissa asuntovaunuissa. Pysähdyimme yhteen kylään hotdogeille Hot Diggety Dog nimiseen paikkaan. Paikkaa pitävä rouva väänsi maukkaat hodarit, jotka nautimme myymälän terassilla. Pysähdyimme vielä n.30 mailia ennen Vegasia legendaarisella Hoover Damilla. Paikka oli muuttunut aika paljon 10-vuoden takaisesta, koska moottoritie oikaisee nykyään korkeaa siltaa pitkin padon ohi. Padosta oli tullut myös enemmän turistikohde parkkipaikkoinen ja oheispalveluineen.

Kiersimme hotellille Las Vegas Stripin kautta, jonka jälkeen syöksyimme altaalle aurinkoon. Pelasimme hotellin kentällä koripallossa uusinta ottelun, tällä kertaa 3 vs 3 ja kelluttelimme kuuma-altaassa.

Illalla jakauduimme kahteen ryhmään ja ajelimme Ubereilla NewYork NewYork -kasinolle. Toinen ryhmä söi perinteisesti mereneläviä Bubba Gump Shrimpissä ja toinen jenkkityyliin Broadway Burger Bar & Grillissä. Kävelimme näissä ryhmissä, eri paikoissa pysähdellen, koko n. 5km matkan takaisin hotellille ja jo puolilta öin koko porukka oli taas unilla.

Kolmanteen reissupäivään herättiin ensimmäistä kertaa kohtalaisesti levänneinä, vaikka unet eivät monituntisiksi tälläkään kertaa ehtineet.

Aamureippailuina tepastelimme läheiseen Peppermill -dineriin. Kauhistelimme hieman korkeaa hintatasoa, mutta aamupala lunasti odotukset. Hyvänä esimerkkinä Nassen ja Vägyn jäätelöllä höystetyt hedelmälautaset, Fabion kymmenen munan jauheliha-pekoni-munakas tai Sukasen toast-hässäkkä. Hedelmälautaset eivät kuitenkaan pitäneet nälkää koko päivää kuten kaikkien muiden annokset. Suurin osa porukasta söi seuraavan kerran vasta kahdeksalta illalla.

Aamupalalta jatkoimme suoraan Fashion Outletiin. Puolet porukasta käveli ja toinen puolikas hyppäsi Uberiin. Matkaa oli n. 3km. Fashion Outletista löytyi merkkiliikkeitä joka lähtöön ja vaate- ja varustearsenaaliin saatiin pientä täydennystä. Takaisin palatessa poikkesimme mahdollisesti Vegasin ainoaan ruokakauppaan, tai ainakin kohtalaisen vaikeaa sellaisia on löytää. Jääkaappiin saatiin hieman täytettä ja vähän aamupalatarvitteitakin.

Altaallekin ehdittiin hetkeksi illasta. Kuuma-altaassa oli mukava lillua ennen kuin aurinko laski ja lähdettiin illalliselle sekä Vegasin humuun.

Aamu Chicagossa koitti osalle porukastamme tosiaan jo puoli neljä aamulla. Nettisivujen päivittämisen ja edellisen päivän kuvamateriaalien läpikäynnin jälkeen potkimme loputkin äijät ylös ja lähdimme Sukasen skouttaamaan Yolk nimiseen dineriin aamupalalle. Näin kolmannen reissun kunniaksi aamupalaa voi ensimmäistä kertaa kehua oikein hyväksi ja maittavaksi.

Aamupalalta suuntasimme suoraan Chicagon kävelykierrokselle, koska kellon käydessä kahdeksaa meillä oli kolmisen tuntia kiertää nähtävyydet ennen kuin joutuisimme luovuttamaan hotellihuoneen ja lähtemään pian sen jälkeen kohti lentokenttää. Kävelykierros oli askelissa mitattuna n. 15000 ja sisälsi silmäilyt mm. Navy pierillä ja millennium parkilla. Sää suosi auringon paistaessa ja lämpötilan noustessa jatkuvasti. Hotellille ehdimme juuri ennen yhtätoista ja huoneen luovuttamisen jälkeen jäimme hotellin respan yhteydessä olevaan kuppilaan suuntaa-antaville. Saimme lentoyhtiöltä tiedon, että lento myöhästyy n. 45 minuuttia, joten päätimme käydä läheltä bongaamassamme perheravintola Hootersissa syömässä ennen kentälle lähtöä.

Hooters tarjosi rasvaisen kattauksen siipiä ja merenolioita sekä isoja mukeja juomista. Popsimme eväät musiikin pauhatessa kovaa taustalla. Olimme juuri lähdössä lentokentälle, kun saimme jälleen Frontier lentoyhtiöltä viestin, että lento myöhästyy kaksi tuntia lisää. Olimme pakotettuja pienelle baarikierrokselle, joten aika kului varsin leppoisasti.

Matka lentokentälle sujui Uberilla ja pienten lisäviivästysten jälkeen lentokone viimein saatiin ilmaan puoli kahdeksan maissa illalla, kun alunperin piti lähteä neljältä. Lentokoneesta oli karsittu turhat mukavuudet kuten penkkien kallistaminen, penkkien pehmusteet, telkkarit, tarjoilut… ja vessojakin taisi olla vain kaksi. Perille kuitenkin päästiin, joka tässä kohtaa oli parasta.

Uberilla hotellille n. 15$:lla ja sen jälkeen keplottelimme itsemme hotelliin. Hotellissa oli varaus vain kuudelle hengelle ja seitsemäs ei onnistunut mitenkään, joten hieman piti tehdä filunkia. Arvoimme nukkumapaikat, haimme hotellin myymälästä pientä purtavaa ja painuille unille puolen yön aikaan.