Viimeisiä viedään

Synttäreiden jälkeinen päivä kului jokaisella omissa touhuissa. Fabio lähti aamukävelylle ja jatkoi vauhtiin päästyään telkkarista tutulle Pawn Shopille asti. Hotellimme sijaitsi Strat(ospehere)n läheisyydessä, joka on oikeastaan Las Vegas Stripin viimeinen kasino. Tästä eteenpäin alkaa lähiö-ghetto, jossa vastaan tuli jos jonkinlaista suhaajaa. Panttilainaamolla ei ollut paikalla omistajia, mutta myynnissä toki oli kaikenmoista mielenkiintoista. Samaan aikaan muutama sankari pyöri ostoskeskuksessa ja loput lämmittelivät uima-altaalla. Päivän mittaa, koko porukka kokoontui jälleen hotellille ja lähdimme juhlaillalliselle Pampas-ravintolaan.

Pampas on todellinen lihanystävän paratiisi. Tarjoilijat kantavat vartaissa lihaa pöytään ja söimme luonnollisesti kaikkea mitä eteen tuotiin: nautaa eri muodoissa, kanaa parilla eri tavalla, lammasta, possua…

Monella saattoi olla mielessä, että loppuilta vietettäisiin hotellilla, mutta Pampaksen viereisen baarin 10$/3 drinkkiä tarjous oli liikaa porukalle ja vauhti saatiin nopeasti päälle. Olimme saaneet viestiä kännykkään, että meille olisi jälleen sisäänpääsy hoidossa Hakkasan nimiseen baariin, joka on Vegasin ykkösmestoja. Pakkohan paikka oli käydä toteamassa ja vaikka 27$ hintaiset Redbull-vodkat hieman kummastuttivatkin niin viihdyimme silti yllättävän pitkään Hakkasanissa. Totuuden nimessä täytyy jälleen todeta, että musiikki baareissa on jäätävän kovalla ja istumapaikkoja ei ole kuin vessanpöntöllä. Juomat tiskillä ovat niin kalliita, että jonottaa ei tarvitse. Jos maksimaalisen ilon haluaisi ottaa irti niin paras olisi ostaa 1500$ loossi, johon saa jonkinmoisen pullon juomista ja saa istua halutessaan. Mäkkärin kautta painelimme takaisin hotellille.

Lähtöpäivästä ei kummemmin ole kerrottavaa. Nukuimme ehkä hieman tavallista pidempään ja kukin lähti pyörimään jonnekin. Viimeisten tuliais- ja vaateostosten jälkeen chillailtiin altaalla ja pelailtiin korista. Klo 22 illalla lähdimme lentokentälle. Lento oli reilun tunnin myöhässä ja se lähti vasta n. 01.40.

Saavuttuamme Chicagoon muutama ryhmämme kermaperse lähti hotelliin nukkumaan ja todelliset taistelijat lähtivät päiväksi lentokentän viereiseen ostoskeskukseen. Lento Chicagosta lähti jälleen myöhässä.

Ja koska lähdimme myöhässä niin saavuimme myös Amsterdamiin myöhässä, ja kun internet jälleen saavutti puhelimemme saimme kuulla, että meidät oli tiputettu pois KLM:n lennolta Helsinkiin. Jouduimme odottamaan kolme tuntia seuraavaa lentoa Helsinkiin. Korvaukseksi saimme 10€:n arvoiset kupongit, jolla sai maksettua n. puolet lentokentän aamiaisesta. Saavuimme Helsinkiin n. 2,5 tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin, joten korvauksia myöhästymisestä ei liene tulossa. Väsymys oli kohtalaisen kova sunnuntaina, kun edellisen kerran oli nukkunut torstain ja perjantain välisenä yönä, mutta allekirjoittanut katsoi silti klo 21 alkavat Formulat… niin paljon ei voi väsyttää. 🙂

Syntymäpäiväbileet ja haahuilua kaupungilla

Olimme aiemmin päättäneet, että ns. synttäribileet pidetään päivää ennen varsinaista Vägyn ja Könsin synttäripäivää siitä syystä, että seuraavan päivän iltana ei olisi aivan niin rankkaa lähteä kotimatkalle ja olisihan päivä vaihtunut jo Suomessa siinä vaiheessa kun me aloittelisimme juhlia. Suuntasimmekin heti aamusta tankkaamaan uutta Seppälää synttärisankareille ja vähän muillekin. Marshallin valikoiman koluttuaan muu ryhmä päätyi burgereille, kun synttärisankarit vielä hamstrasivat kauluspaitoja kotiinviemisiksi.

Päivä jatkui tiukoilla koripallopeleillä hotellin kentällä sekä uima-altaassa kellumisella. Osa porukkaa otti mittaa toisistaan myös vesilentopallossa. Päätimme skipata juhlien illallisosuuden ja säästää sen viralliselle syntymäpäivälle. Niinpä ilta lähti käyntiin hotellihuoneessa Lauri Markkasen kauden avauksen 35 pisteen iltaa katsellessa sekä virvokkeita ja pakastepizzoja nauttiessa. Ottelun jälkeen siirryimme itse pallon tarkkuusheittoon juomapelin muodossa. Voittajaa ei taida muistaa kukaan, mutta peli itsessään oli viihdyttävä.

Parhaat kulmapaidat päälle ja Uberillä ytimeen Rok-yökerhoon… jota ei ollutkaan enää olemassa. Kasino kerrallaan lähdimme vyöryttämään ja joka paikassa vastaan tuli sama ongelma, joko koko hotellissa ei edes ole yökerhoa tai se ei ole auki juuri tänä päivänä. Nasse kuitenkin jututti yhtä Miragen heppua, joka hoiti meille sisäänpääsyn naapurirakennuksen klubille. Tiukkojen turvatarkastusten jälkeen pääsimme sisään tähän kohtalaisen pieneen yökerhoon. Parinkympin hintaiset juomat ja musiikillinen tyylisuunta ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia. Oman ärsyttävän piirteensä teki aivan helvetin lujalla soinut musiikki, joka sai housut lepattamaan ja kaiken lisäksi soi aivan kaikkialla baarissa. Edes vessassa oli turha koittaa jutella huutamatta. Joka tapauksessa, kun tämä posse lähtee kerholle niin ei sieltä ensimmäisenä poistuta. Hotellille palailimme aamu neljän maissa Mäkkärin kautta.

Grand Canyonilla ja Hoover Damilla

Aamuherätys oli aikainen ja seiskan jälkeen hyppäsimme Dodge Grand Caravaniimme ja suuntasimme länteen. Matka sujui leppoisasti Sukasen kantaessa vastuun ohjastamisesta. Ostimme liput kanjonille matkan varrelta löytyneeltä huoltoasemalta (51$/kpl), koska säästimme kuulemma 4$ lipulta, kun emme jättäneet lipunostoa portille.

Grand Canyon Westin katselupaikat sijaitsevat kiemuraisen tien päässä lentokentän vieressä. Koska olimme ajoissa liikkeellä, ei paikassa ollut vielä ruuhkaa. Auto jätettiin parkkipaikalle, jonka jälkeen käveltiin pääsylippua vilauttaen bussiin joka kiertää kolme eri paikkaa. Ensimmäinen pysähdys oli jonkinlainen wannabe intiaanikylä, joka sai Visulahden vahakabinetinkin näyttämään kutsuvalta. Jätimme tämän pysähdyksen väliin ja jatkoimme suoraan ensimmäiselle katselupaikalle, jonka nimi oli Eagle point. Nimi tulee kalliossa olevasta kotkamuodostelmasta. Tältä paikalta sai jonkinmoisen käsityksen kanjonista, mutta toinen pysähdyspaikka Guano point oli todella hieno. Kuviin on turha koittaa vangita miltä Grand Canyon todella näyttää, joten kannattaa poiketa itse toteamassa. Kun olimme taivastelleet tarpeeksi palasimme autolle ja lähdimme ajamaan takaisin Vegasiin.

Grand Canyonin lähistöllä sijaitsevat kylät ovat suomalaisella mittapuulla todella köyhän oloisia hökkelikyliä. Porukka asuu vanerista kyhätyissä mökeissä ja hieman isommissa asuntovaunuissa. Pysähdyimme yhteen kylään hotdogeille Hot Diggety Dog nimiseen paikkaan. Paikkaa pitävä rouva väänsi maukkaat hodarit, jotka nautimme myymälän terassilla. Pysähdyimme vielä n.30 mailia ennen Vegasia legendaarisella Hoover Damilla. Paikka oli muuttunut aika paljon 10-vuoden takaisesta, koska moottoritie oikaisee nykyään korkeaa siltaa pitkin padon ohi. Padosta oli tullut myös enemmän turistikohde parkkipaikkoinen ja oheispalveluineen.

Kiersimme hotellille Las Vegas Stripin kautta, jonka jälkeen syöksyimme altaalle aurinkoon. Pelasimme hotellin kentällä koripallossa uusinta ottelun, tällä kertaa 3 vs 3 ja kelluttelimme kuuma-altaassa.

Illalla jakauduimme kahteen ryhmään ja ajelimme Ubereilla NewYork NewYork -kasinolle. Toinen ryhmä söi perinteisesti mereneläviä Bubba Gump Shrimpissä ja toinen jenkkityyliin Broadway Burger Bar & Grillissä. Kävelimme näissä ryhmissä, eri paikoissa pysähdellen, koko n. 5km matkan takaisin hotellille ja jo puolilta öin koko porukka oli taas unilla.

Autoilua ja elbailua

Neljäs reissupäivä otettiin rennosti. Aamulla uni maittoi sen verran ”pitkään”, että suuria suunnitelmia ei päivälle ollut. Aamupäivän aikana tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että vuokrataan auto ja ajellaan vuorille ihmettelemään ja seuraavana päivänä voitaisiin käydä vielä Grand Canyonilla.

Auto käytiin hakemassa alle Fremontle streetin nurkilta ja otettiin suunnaksi Desert View Overlook. Valitettavasti navigoija oli hieman ruosteessa emmekä löytäneet oikeaan paikkaan. Hienoja maisemia, autiomaata ja vuoristomaisemia kuitenkin riitti. Jännänä erikoisuutena oli tien luoma optinen harha, kun tie tuntui sukeltavan syvemmälle alas vuorien väliin, vaikka todellisuudessa nousimme koko ajan ylemmäs. Takaisin tullessa huomasi kuinka paljon olimmekaan nousseet. Korvat olivat lukossa useampaan otteeseen ja auto tuli vapaalla mäkeä alas kymmeniä minuutteja.

Paluumatkalla poikkesimme In and Out burgerissa syömässä, jonka jälkeen täytimme ruoka- ja juomavarastoja Walmartissa. Loppuiltapäivä sujui uima-altaalla.

Illalla kävimme viereisessä nuhjuisessa Circus Circus -kasinohotellissa buffetissa syömässä (23$/hlö), jonka jälkeen palailimme hotellille. Unille mentiin poikkeuksellisesti jo yhdeksältä illalla. Aamulla aikaisin on tarkoitus polkaista Dodge tulille ja ajaa Grand Canyonille.

Viva Las Vegas

Kolmanteen reissupäivään herättiin ensimmäistä kertaa kohtalaisesti levänneinä, vaikka unet eivät monituntisiksi tälläkään kertaa ehtineet.

Aamureippailuina tepastelimme läheiseen Peppermill -dineriin. Kauhistelimme hieman korkeaa hintatasoa, mutta aamupala lunasti odotukset. Hyvänä esimerkkinä Nassen ja Vägyn jäätelöllä höystetyt hedelmälautaset, Fabion kymmenen munan jauheliha-pekoni-munakas tai Sukasen toast-hässäkkä. Hedelmälautaset eivät kuitenkaan pitäneet nälkää koko päivää kuten kaikkien muiden annokset. Suurin osa porukasta söi seuraavan kerran vasta kahdeksalta illalla.

Aamupalalta jatkoimme suoraan Fashion Outletiin. Puolet porukasta käveli ja toinen puolikas hyppäsi Uberiin. Matkaa oli n. 3km. Fashion Outletista löytyi merkkiliikkeitä joka lähtöön ja vaate- ja varustearsenaaliin saatiin pientä täydennystä. Takaisin palatessa poikkesimme mahdollisesti Vegasin ainoaan ruokakauppaan, tai ainakin kohtalaisen vaikeaa sellaisia on löytää. Jääkaappiin saatiin hieman täytettä ja vähän aamupalatarvitteitakin.

Altaallekin ehdittiin hetkeksi illasta. Kuuma-altaassa oli mukava lillua ennen kuin aurinko laski ja lähdettiin illalliselle sekä Vegasin humuun.

Ihmettelyä ja odottelua Chicagossa

Aamu Chicagossa koitti osalle porukastamme tosiaan jo puoli neljä aamulla. Nettisivujen päivittämisen ja edellisen päivän kuvamateriaalien läpikäynnin jälkeen potkimme loputkin äijät ylös ja lähdimme Sukasen skouttaamaan Yolk nimiseen dineriin aamupalalle. Näin kolmannen reissun kunniaksi aamupalaa voi ensimmäistä kertaa kehua oikein hyväksi ja maittavaksi.

Aamupalalta suuntasimme suoraan Chicagon kävelykierrokselle, koska kellon käydessä kahdeksaa meillä oli kolmisen tuntia kiertää nähtävyydet ennen kuin joutuisimme luovuttamaan hotellihuoneen ja lähtemään pian sen jälkeen kohti lentokenttää. Kävelykierros oli askelissa mitattuna n. 15000 ja sisälsi silmäilyt mm. Navy pierillä ja millennium parkilla. Sää suosi auringon paistaessa ja lämpötilan noustessa jatkuvasti. Hotellille ehdimme juuri ennen yhtätoista ja huoneen luovuttamisen jälkeen jäimme hotellin respan yhteydessä olevaan kuppilaan suuntaa-antaville. Saimme lentoyhtiöltä tiedon, että lento myöhästyy n. 45 minuuttia, joten päätimme käydä läheltä bongaamassamme perheravintola Hootersissa syömässä ennen kentälle lähtöä.

Hooters tarjosi rasvaisen kattauksen siipiä ja merenolioita sekä isoja mukeja juomista. Popsimme eväät musiikin pauhatessa kovaa taustalla. Olimme juuri lähdössä lentokentälle, kun saimme jälleen Frontier lentoyhtiöltä viestin, että lento myöhästyy kaksi tuntia lisää. Olimme pakotettuja pienelle baarikierrokselle, joten aika kului varsin leppoisasti.

Matka lentokentälle sujui Uberilla ja pienten lisäviivästysten jälkeen lentokone viimein saatiin ilmaan puoli kahdeksan maissa illalla, kun alunperin piti lähteä neljältä. Lentokoneesta oli karsittu turhat mukavuudet kuten penkkien kallistaminen, penkkien pehmusteet, telkkarit, tarjoilut… ja vessojakin taisi olla vain kaksi. Perille kuitenkin päästiin, joka tässä kohtaa oli parasta.

Uberilla hotellille n. 15$:lla ja sen jälkeen keplottelimme itsemme hotelliin. Hotellissa oli varaus vain kuudelle hengelle ja seitsemäs ei onnistunut mitenkään, joten hieman piti tehdä filunkia. Arvoimme nukkumapaikat, haimme hotellin myymälästä pientä purtavaa ja painuille unille puolen yön aikaan.

Reissu käyntiin

Tuhruinen perjantaiaamu ei ehtinyt vielä valjeta, kun seurueemme suuntasi Helsinki-Vantaan lentokentälle odottamaan aamuseiskalta starttaavaa lentoa. Alle vetäistyt neljän tunnin yöunet loivat hyvän pohjan tulevalle 27 tunnille.

Lento Amsterdamiin sujui kummemmitta kommelluksitta. Schipholin lentokentällä neljä tuntia roikuttuamme pääsimme viimein hieman suurempaan koneeseen ja kohti Chicagoa. Boeing 747:n notkuvat siivet saivat jopa perämies Sukasen otsan hikoamaan, mutta lentokorkeuteen päästyään oli konevanhuksen kyyti mukavan leppoisaa.

Chicagon lentokentällä vastaanottomuodollisuudet menivät kerrankin joutuisasti kentälle asennettujen uusien passinlukulaitteiden myötä. Lentokentän pihasta nappasimme pari taksia, joilla hurruuttelimme keskustan liepeillä sijaitsevaan majoitukseemme Field House Jonesiin (312 W Chestnut St.). Hintaa kyydille kertyi n. 50€/taksi.

Field House Jones on hipsterhenkinen loft-mesta. Sisustuksessa on käytetty vanhoja urheiluvälineitä ja muuta vastaavaa retroa rekvisiittaa. Huonessa odotti kolme parivuoteellista kerrossänkyä, joihin olisi tiukan paikan tullen majoittanut 12 ihmistäkin.

Heti huoneeseen päästyämme teimme päätöksen, että lähdemme vielä illalla katsomaan NHL-peliä, vaikka kello vetelikin tässä vaiheessa jo iltayhtätoista Suomen aikaa. Nopeiden ehostelujen jälkeen otimme Uberit alle ja suuntasimme Billy Goat Tavern & Grill -sporttiburgerpaikkaan United Centerin nurkille. Chicago Blackhawks kohtasi Columbus Bluejacketsin, joten sporttibaari oli kohtuu täynnä Blackhawks-faneja. Maittavien bursien ja muutaman suuntaa-antavan jälkeen kävelimme hallille pyörimään fanikauppaan ja hallin ylähyllylle seisomakatsomoon odottamaan pelin alkua. Seisomakatsomosta on hyvät näkymät kentälle ja hyvänä lisänä ruoka-/juomapiste 3 metrin päässä, joten n.40€:n lipulle sai ihan kohtalaisesti vastinetta, jos vertaa siihen, että istumapaikka metriä edempänä olisi maksanut noin kolminkertaisesti.

Väsymys alkoi ottaa valtaa ensimmäisen erän jälkeen, ja puolet porukasta palasikin hotellille toisella erätauolla. Taimila ja Tapiot sinnittelivät lähes kolmannen erän loppuun asti, mutta hekin karkasivat hieman ennen varsinaisen peliajan loppua etsimään kyytiä hotellille. Peli venyi jatkoajalle ja voittoon lopulta oli kairannut Chicago, vaikka Columbus olisi pelitapahtumiin nähden ansainnutkin voiton. Unille päästiin Suomen aikaa seitsemältä aamulla.

Vaikka kovasti väsyttikin niin unta ei 5-6 tuntia pidempään riittänyt. Sukanen ja Tommi nousivatkin jo puoli neljän maissa aamulla (paikallista aikaa) ihmettelemään aamuyön menoa.

Jännitys tiivistyy

Lennon lähtöön on enää alle kaksi päivää ja kaikkia on jo alkanut jänskättää mitä tuleman pitää. Viimeisimmän tiedon mukaan kaikki ovat lähtökuntoisia ja reissu toteutuu niin kuin on suunniteltukin.

Koko porukka siirtyy lähemmäs lentokenttää päivää ennen lähtöä, ettei tarvitse aamulla heräillä aivan niin aikaisin. Joka tapauksessa edessä on pitkä päivä, koska matkaa tehdään pitkälti yli toistakymmentä tuntia.

Hyppää kyytiin. Näille sivuille päivitellään kuulumisia matkalta. Ensimmäinen stoppi on Chicago, jos Amsterdamia ei lasketa.

Taas mennään

Lentoliput on nyt varattu ja voidaan alkaa hioa suunnitelmia. 18.10.2019 on merkattu isolla pensselillä päiväkirjaan. Suuntaamme seitsenhenkisellä retkueella jenkkilään Las Vegasiin viettämään 40-vuotis synttäreitä. Mukana on viisi sankaria ja kaksi hieman nuorempaa sankaria. Kaikki kuitenkin yhtä kokeneita reissaajia.